Aloitin Mittaviivassa vuoden 2020 alussa, jolloin olin juuri saanut opinnäytetyöni valmiiksi ja valmistuin ajoneuvotekniikan insinööriksi. Maaliskuussa iski korona, mikä ei varsinaisesti helpottanut uudessa työpaikassa aloittamista. Etätyöt laajassa mittakaavassa olivat tuolloin vielä kaikille melko uutta. Mutta kyllähän se työnteko siitä alkoi sujumaan. Teams korvasi suoran kontaktin työkavereihin ja uudenlaiset työtavat opittiin nopeasti, koska oli pakko. Pakko on joskus hyvä opettaja!
Mittaviivassa tehdään hyvin monenlaisia rakennusalan tutkimus-, kehitys- ja koulutushankkeita. Olen itse osallistunut pääsääntöisesti IHKU-allianssihankkeeseen eli infra-alan kustannuslaskentajärjestelmän kehittämiseen. IHKU-hankkeeseen voit tutustua enemmän lukemalla Rakennamme kustannustehokasta huomista – Mittaviiva IHKU-hankkeessa -blogitekstin Mittaviivan nettisivuilta. Siinä pääsee työskentelemään läheisesti myös muiden allianssiosapuolten kanssa. Innokkaana uutena tekijänä olen myös aktiivisesti pyrkinyt osallistumaan muihin Mittaviivan projekteihin. Olen jo ensimmäisen vuoden aikana oppinut niin kustannuslaskentaa, projektien hallintaa kuin markkinointia sosiaalisessa mediassa. Pienessä työpaikassa pääsee nopeasti kiinni uusiin tehtäviin, kun vaan osoittaa mielenkiintoaan ja tarjoaa apuaan toisille.
Parasta Mittaviivassa ovat hauskat työkaverit ja hyvä työilmapiiri. Täällä on koolla mahtava työporukka, johon on ollut helppo päästä mukaan. Korona on toki pahasti rajoittanut yhteisiä kokoontumisia, mutta olemme kuitenkin päässeet viettämään niin yhteistä kesäpäivää kuin joulujuhlaa vähän hienommissa ympäristöissä. Mittaviivan perinteisiin kuuluukin, että välillä porukka lähtee viettämään yhteistä aikaa toimiston ulkopuolelle. Olen kuullut tarinoita niin teekkarispekseistä kuin Rukan matkoista – ja kunhan korona helpottaa, toivon että pääsen itsekin osallistumaan vastaaviin tapahtumiin Mittaviivalaisten kanssa.
Mittaviiva on tuntunut itselle sopivalta työpaikalta alusta alkaen. Se, että olen opiskellut muuta kuin rakennusalaa, ei ole tähän mennessä haitannut tekemistä. Tekemällä oppii koko ajan uutta ja, kun työkaverit tietävät kunkin osaamisen ja vahvuudet, täällä ei joudu mahdottomien tehtävien eteen. Mittaviiva on siinä mielessä muutenkin erikoinen joukko, että vaikka työskentelemme kaikki rakennusalalla, meillä on töissä niin kauppatieteilijöitä, tuotantotalouden insinöörejä, puunjalostajia, teologeja ja lentoemäntiä. Muutama ihan tavallinen rakennusalan diplomi-insinöörikin on joukossa. Sopu sijaa antaa, kaikki pelaa ja erilaisuus on rikkaus. Niinhän sitä opetetaan!
Joka vuosi kannattaisi katsoa taakse päin ja miettiä mitä uutta olen oppinut. Tämä vuosi on ollut itselle erittäin opettavainen. Luultavasti oppiminen vain kiihtyy tästä eteenpäin. Toivotaan ainakin niin!
Henri Pöyhönen